Tietoa kalasta

Siikaa menossa grillattavaksi

Viisi hyvää syytä syödä kalaa kahdesti viikossa:

1. Kala on herkullista ja monipuolista

Kokkaa kalaa monipuolisesti: paista, laita uuniin, grillaa, savusta, hauduta, graavaa… konstit ovat monet. Kala sopii nopeaksi ja helpoksi arkiruuaksi, mutta myös juhlapöytään. Kalaa löytyy myös eri kukkaroille.

 

2. Kala on terveellistä

Kalassa on runsaasti terveydelle hyviä pehmeitä rasvoja, D-vitamiinia, monia hivenaineita ja proteiinia. Syömällä kalaa kaksi kertaa viikossa saa kaikki kalan terveysedut.

 

3. Kala on helppoa pikaruokaa

Kala on pikaruokaa parhaimmillaan, sillä se kypsyy todella nopeasti. Kesällä kalan voi heittää grilliin, tai keittoon lisätä valmiit kalapalat. Myös hapot, kuten etikka tai sitruuna kypsentävät ketterästi.

 

4. Kala on lähiruokaa

Suomessa kalastetaan ja kasvatetaan kalaa ympäri maata. Läheltä pyydetty tai kasvatettu kala rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän ja se saadaan myös nopeasti kauppaan tarjottavaksi kuluttajalle. Kalaketju tuo työtä ja hyvinvointia saaristoon ja maaseudulle.

 

5. Kalansyönti on vastuullinen ympäristöteko

Ammattikalastus hoitaa ympäristöä ja poistaa vesistöistä ravinteita. Mitä enemmän kalaan sitoutuneita ravinteita kalastuksen kautta vesistä poistuu, sitä paremmin vesiekosysteemi voi. Nykyaikainen kalankasvatus on vastuullista, kestävää ja läpinäkyvää.

Kalaa ravitsemuksessa

Kalan rasva

Kalassa rasvakin on terveellistä

 

Kalan rasva on pehmeää, koska siinä on runsaasti monityydyttymättömiä n-3-rasvahappoja, erityisesti eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA), ja vain vähän tyydyttyneitä rasvahappoja.N-3- rasvahapot ovat erityisen tärkeitä mm. aivojen, keskushermoston ja näkökyvyn kehitykselle. Kalan rasvoilla arvellaan olevan myös mielialaa parantava vaikutus.

 

Eri kalalajien rasvapitoisuus vaihtelee 0,5 – 24% välillä. Vähiten rasvaa sisältävät mm. hauki, ahven ja kampela. Eniten rasvaa on lohessa ja kirjolohessa. Vähärasvaisuutensa ansiosta kalat sisältävät myös melko vähän energiaa.

D-vitamiini

Kala on korvaamaton D-vitamiinin lähde

 

Kalan merkitys ruokamme D-vitamiinilähteenä on huomattava. Kalasta saadaan noin puolet ravinnon mukana tulevasta D-vitamiinista. Lähes kaikki kalat rasvapitoisuudesta riippumatta sisältävät D-vitamiinia, joka on erityisen tärkeää luuston kunnolle.

Proteiini ja kivennäisaineet

Kalassa on runsaasti hyvälaatuista proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita

 

Biologiselta arvoltaan kalan proteiini on yhtä hyvää lihan, kananmunan ja maitotuotteiden kanssa. Kala sisältää monipuolisen valikoiman eri ravintoaineita, mutta erityisen runsaasti siitä saa D-vitamiinin, hyvien rasvahappojen ja proteiinin ohella B12-vitamiinia ja seleeniä. Kalan säännöllinen käyttö on hyvä keino turvata useiden muidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia, varsinkin jos ruokavalio sisältää niukasti tai ei ollenkaan lihaa ja maitotuotteita.

 

Kalojen ja kalaruokien tarkat ravintoarvot löydät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta osoitteesta www.fineli.fi.

Ympäristövaikutukset

Kalan syönti on ympäristöteko

Kalan syönnin ilmastovaikutuksen katsotaan olevan positiivinen verrattuna vastaavien vaihtoehtoisten ravintolähteiden vaikutuksiin. Siten kalansyönnin voidaan katsoa olevan ilmastoteko.

 

Ammattikalastuksen vaikutukset kalakantoihin

Ammattikalastus noudattaa kestävän kalastuksen periaatteita. Kalakantojen tilaa seurataan jatkuvasti ja Luonnonvarakeskuksen kanta on, että Suomen kalakannat ovat pääosin vahvat ja kestävät hyvin nykyisen ja jopa tätä suuremman kalastuksen. Kiintiöityjen kalalajien osalta kalastuksessa noudatetaan Suomelle tieteellisen neuvonannon pohjalta määriteltyjä kalastuskiintiöitä.

 

Suomen silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus on MSC-sertifioitu.

 

Ammattikalastus poistaa ravinteita

Kalastus on tehokkaimpia tapoja poistaa vesistöistä ravinteita. Ammattikalastus poistaa vuosittain Suomen vesistöistä noin 600 tonnia fosforia ja yli 3 000 tonnia typpeä. Pääosa tästä, vajaa 600 tonnia, poistuu silakan ja kilohailin pyynnissä.

 

Kalanviljelyn ympäristövaikutukset

Kalanviljelyn ympäristövaikutukset nousevat usein esiin. Kalanviljelyn osuus Suomen kokonaisravinnekuormituksesta on kuitenkin ainoastaan 1–2 prosenttia (SYKE).

 

Kattavassa velvoitetarkkailussa seurataan säännöllisesti laitoksen lähiympäristön tilaa ja arvioidaan toiminnan vaikutuksia ympäristön tilaan. Tarkkailun tulokset julkaistaan vuosittain.

Terveysriski?

Vierasaineet

 

Eräät vierasaineet siirtyvät vedestä kaloihin. Ongelma ei kuitenkaan koske kaikkia kaloja.

 

Dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, jotka ovat Itämeren ongelma, tavataan rasvaisissa luonnon kaloissa, kuten lohissa ja silakoissa, vanhemmissa kaloissa enemmän kuin nuoremmissa. Elohopeaa saattaa olla joidenkin järvien suurissa petokaloissa, kuten hauissa.

 

Tutkimustulosten mukaan kalojen vierasainepitoisuudet ovat vähentyneet merkittävästi 2000-luvun aikana, ja kalasta saatavien ympäristömyrkkyjen terveydellinen merkitys on vähäinen jopa paljon kalaa syövillä. Kalansyönnin hyödyt voittavat moninkertaisesti siitä mahdollisesti koituvat haitat. Jos kalaa käyttää runsaasti ja usein, on tärkeää nauttia kalaa monipuolisesti, vaihdellen järvi- ja merikalaa, sekä kasvatettua että pyydettyä kalaa.

 

Lisätietoa kalan turvallisesta käytöstä löydät Ruokaviraston ohjeista.

Kalalajit

Kuore, kiiski ja turska

”Kun ahti suo antejaan”

 

Suomea sanotaan tuhansien järvien maaksi. Myös kaloistamme voidaan valmistaa tuhansia kielen mennessään vieviä kalaherkkuja.

 

 

Kalojen ravintoarvoja löydät osoitteessa www.fineli.fi.

Ahven

Suomen kansalliskala ahven on yleisin kalalajimme. Se on petokala, joka elää sekä järvissä että rannikoiden murtovesissä; sillä on väljät ympäristö- ja ravintovaatimukset.

 

Ahventa pyydystetään yleensä verkoilla, rysillä ja kutuaikana touko-kesäkuun alussa katiskoilla. Ahven on myös pilkkimiesten kala.

 

Paras saalisaika on kutuaika sekä loppukesä ja syksy.

 

Ahvenen liha on kiinteää, vaaleaa ja vähärasvaista – herkullista. Monet pitävät ahventa hiukan piikkisenä kalana, mutta todellisuudessa isoja lihasruotoja siinä on varsin vähän ja ne on helppo poistaa jo raakana.

 

Pienet kalat ovat maukkaita keitoissa ja liemikaloina. Suuremmat ahvenet ovat hyviä esim. fileinä pannulla tai uunissa paistettuina. Savustettu tai grillattu ahven on myös herkullinen.

 

Puhdistetun ahvenen voi myös keittää kokonaisena suomustamatta, jolloin nahka suomuineen poistetaan vasta kypsästä kalasta tarjolle tuotaessa tai lautasella.

Hauki

Hauki on petokala, jonka suu on täynnä teräviä hampaita.

 

Hauki kuuluu maantieteellisesti laajimmalle levinneisiin kaloihin. Se uiskentelee suojaisilla rannoilla ja matalikoilla niin meressä kuin järvissäkin.

 

Kutuaika on keväällä heti jäidenlähdön jälkeen, ja paras pyyntiaika on lokakuusta toukokuulle. Haukea pyydetään verkoilla ja rysillä. Hauki on myös vapakalastajien yleisin kalasaalis.

 

Hauki on vähärasvainen kala, jonka maku on mieto ja muista kaloista selkeästi erottuva. Se on melko ruotoinen kala, mutta kun sen paloittelee oikein, ruotojen poistaminen kypsästä kalasta on helppoa.

 

Haukea on myynnissä kokonaisina kaloina, fileinä, paloiteltuna ja kyljyksinä. Monien mielestä kevään paras sesonkiruoka on joko paloina tai fileinä paistettu hauki.

 

Puhdistettu hauki voidaan myös keittää kokonaisena, jolloin se tarjotaan keitinliemeen valmistetun ruohosipuli-munakastikkeen kanssa. Myös täytetty uunihauki on herkullista.

 

Hienoksi jauhettu hauki on parasta mahdollista kalaa murekkeisiin, murekepihveihin ja kalapulliin. Jauhetussa kalassa ruodot eivät tunnu ja murekeseos pysyy hyvin koossa.

Kampela

Kampelan ulkomuoto on mukautunut kalan elämään meren pohjalla; se on litteä ja toispuoleinen, suu on vino ja silmät ovat samalla puolella päätä.

 

Tavallinen kampela kuuluu oikeasilmäkampeloiden heimoon, kun taas harvinaisempi piikkikampela kuuluu vasensilmäkampeloiden heimoon. Suolaisemman veden piikkikampelan ruumis on pyöreämpi kuin kampelan ja sen ihon pinta on nystermäinen.

 

Kampelat kutevat touko-kesäkuussa. Niiden lisääntyminen onnistuu vain riittävän suolapitoisessa vedessä. Kampeloita pyydetään verkoilla.

 

Pyyntiaika on loppukesästä syksyyn. Parhaana pyyntikautena loppukesästä kampelan suoli on aina täynnä, joten kaupoissa myytävien kampeloiden on oltava avattuja ja perattuja.

 

Ammattikalastuksessa kampelat ovat yleensä sivusaaliita.

 

Valkolihaisissa kampeloissa on hieno ja mieto maku. Harvinaisemman piikkikampelan liha on hieman kiinteämpää kuin kampelan. Piikkikampela on komea kokonaisena ja siitä riittää usealle ruokailijalle.

 

Kampeloita myydään kokonaisena, fileinä, savustettuna ja hiillostettuna.

 

Kampela on mainio annoskala ja monien mielestä parasta savustettuna.

Kirjolohi

Kirjolohi on tärkein viljelykalamme. Se on Tyynenmeren lohi ja kotoisin Pohjois-Amerikasta.

 

Kirjolohi ei pysty lisääntymään Suomen vesistöissä, vaan siinä tarvitaan kalankasvattajan apua. Poikaset syntyvät makeassa vedessä, mutta isommat kirjolohet kasvavat sekä makeassa että murtovedessä.

 

Kirjolohen kasvattaminen edellyttää vesioikeuden lupaa ja ympäristökeskuksen valvontaa.

 

Kirjolohta on tuoreena tarjolla ympäri vuoden joko kokonaisena, fileenä tai useilla eri tavoilla jalostettuna. Kirjolohi on myynnissä aina veri pois laskettuna (=verestettynä) ja perattuna.

 

Vähäruotoinen kirjolohi on erinomaista tuoresuolattuna, keitettynä, paistettuna, grillattuna ja lämmin- sekä kylmäsavustettuna. Se sopii myös kuorrutettavaksi ja patoihin sekä keittoihin.

Kuha

Kuha on tyylikäs petokala, joka on ahvenen isoserkku ja muistuttaa haukea.

 

Kuha on makean veden kala, joka viihtyy myös rannikoiden murtovesissä. Ympäristönsä suhteen vaatelias kuha suosii sameita ja lämpimiä vesiä.

 

Kutuaika on kesällä, jolloin kuha elää parvissa. Kuhaa pyydetään verkoilla lähes ympärivuotisesti. Myös loukkuja eli avoperärysiä käytetään kuhan pyynnissä. Kuha on erittäin suosittu uistinkala.

 

Kuhan liha on valkoista, kiinteää, keskirasvaista ja fileoituna lähes ruodotonta.

 

Kuhaa voidaan ostaa kaupasta fileinä tai kokonaisena.

 

Kuhafileet voi pariloida tai paistaa sellaisenaan tai ne voidaan leivittää eli paneroida ennen paistamista. Usein kuhafileet kääritään rulliksi ja tarjotaan herkullisten kastikkeiden kanssa. Kokonaisen, puhdistetun kuhan voi käyttää keittoihin tai paistaa uunissa.

Lahna

Särkikaloihin kuuluva lahna on litteä ja korkea kala, joka viihtyy lämpimissä vesissä. Lahna on makean veden kala, mutta se selviää myös vähäsuolaisessa murtovedessä.

 

Tanakalla lahnalla on kovat ja suuret suomut sekä paksut ja vahvat kylkiruodot.

 

Lahna kutee touko-kesäkuussa. Paras pyyntiaika on keväällä. Ammattikalastajat saavat lahnaa yleensä sivusaaliina muun saaliin ohessa.

 

Lahna on melko rasvainen ja maukas ruokakala.

 

Särkikaloille tyypilliset ruodot, joita on varsinkin pyrstöpäässä, haittaavat vähemmän isoissa, yli kaksikiloisissa kaloissa. Lahnaa ei kuitenkaan kannata valmistusvaiheessa leikata pieniksi paloiksi, etteivät ruodot mene pätkiksi.

 

Lahnoja on tarjolla yleensä kokonaisena ja joskus myös fileenä.

 

Lahna maistuu kokonaisena tai paloina keitettynä sekä lämpimänä että kylmänä. Erityisen hyvää se on uunikalana, joko sellaisenaan tai täytettynä. Myös savustetuilla ja suolatuilla lahnoilla on ystävänsä

Lohi

Lohi on suuri ja arvostettu kalojen kuningas.

 

Lohi on vaelluskala, joka kutee virtavassa vedessä. Poikaset elävät joessa 2–4 vuotta, minkä jälkeen alkaa kevättulvien vauhdittama vaellus mereen. Meressä elettyjen 2–4 vuoden jälkeen lohet palaavat kuduille syntymäjokeensa.

 

Lohenkalastus on tarkoin säädeltyä sekä ajallisesti että määrällisesti. Pyydettyä lohta on saatavilla hyvin rajoitetusti, ja suurin osa Suomessa kulutetusta lohesta onkin kasvatettua, yleensä Norjasta tuotua lohta.

 

Lohen liha on rasvaista ja erittäin maukasta. Luonnonlohen erottaa kasvatetusta lihan värin perusteella: luonnonlohen liha on vain hiukan punertavaa, kun taas kasvatettu lohi on voimakkaan punalihainen.

 

Lohta voi ostaa kokonaisena, fileenä ja medaljonkeina sekä graavina ja savustettuna.

Made

Made on turskansukuinen, persoonallisen näköinen pitkä kala, jonka pituudesta yli puolet on pyrstöä.

 

Made on kylmien vesien kala. Se on yleinen koko Suomessa ja sitä tapaa sisävesien lisäksi myös rannikon vähäsuolaisissa murtovesissä.

 

Madetta pyydetään yleensä talviaikaan, joulukuulta maaliskuuhun, joka on myös mateen sesonkiaika. Kutuaika on helmi-maaliskuussa.

 

Mateen liha on vaaleaa, kiinteää, vähärasvaista ja maistuu hiukkasen muskotilta.

 

Hyvin varustettujen kauppojen kalatiskeiltä madetta saa ostaa kokonaisena, nyljettynä, fileinä ja tarvittaessa jopa kuutioina. Asiakas saa halutessaan mukaansa perkeet kalaliemen keittämiseen ja myös mateen maksan sekä naaraskaloista arvokkaan mädin.

 

Made on hyvin vähäruotoista. Pehmeärakenteista madetta on syytä käsitellä varovaisesti. Ennen ruuaksi valmistusta se tavallisesti nyljetään ts. sen nahka poistetaan. Kaikki mateen valmistustavat eivät kuitenkaan vaadi nylkemistä, sillä nahka säilyttää makuaineita ja pitää kalan koossa kypsymisen aikana.

 

Madekeitto ja -muhennos ovat keskitalven odotettuja sesonkiruokia, mutta madetta voidaan myös pariloida. Vastoin ennakkoluuloja made on hyvää ruokaa kesälläkin.

Silakka

Parvikalana elävä silakka on tärkein saaliskalamme, joka vaeltaa rannikon ja ulapan välillä.

 

Silakka on läheistä sukua sillille. Ulkonäöltään ne muistuttavat toisiaan, mutta silakka on hidaskasvuisempi ja vähärasvaisempi kuin silli.

 

Silakkaa pyydetään ympäri vuoden, pääasiassa troolilla.

 

Suurin osa silakasta on kevätkutuista, mutta Itämeressä elää myös syyskutuisia silakoita.

 

Silakan rasvapitoisuus vaihtelee ravintotilanteesta ja vuodenajasta riippuen. Ruokakalana silakka on parhaimmillaan syksyllä, jolloin sen rasvapitoisuus on jopa 8 %, kun se kesällä kudun jälkeen on vain 2-3 %.

 

Silakka on tiivis, melko rasvainen ja monikäyttöinen kala.

 

Silakkaa myydään kaupoissa monessa eri muodossa. Tuoreena sitä saa kokonaisena, perattuna, fileinä tai jopa nahattomina fileinä. Silakasta on saatavana myös erilaisia valmisteita kuten silakkapihvejä, savu- ja hiilisilakoita sekä puolisäilykkeitä.

 

Silakkaa voi paistaa, hiillostaa, keittää, savustaa, suolata ja marinoida. Se sopii tarjottavaksi sekä kylmänä että lämpimänä.

 

Särki

Särki on suomen kolmanneksi yleisin kalalaji. Se erottuu muista särkikaloista kuten säyneestä punaisilla silmillään.

 

Särki viihtyy rehevissä lammissa, puroissa, järvissä ja meressä.

 

Särjen kutuaika on touko-kesäkuussa.

 

Ammattikalastajien saaliiksi särki päätyy pääasiassa muun pyynnin sivusaaliina, ennen muuta keväällä.

 

Särjen käyttöä ruokakalana vähentää sen ruotoisuus. Suolasärkifileet kuuluvat joidenkin herkuttelijoiden suosikkeihin.

Säyne

Särjen sukulaiskalalla säyneellä on keltaiset silmät. Se muistuttaa ulkonäöltään lahnaa, minkä vuoksi sitä kutsutaan ”Pohjoisen lahnaksi”.

 

Säyne elää kirkkaissa ja kylmissä sisä- ja murtovesissä. Se on Lapin tekojärvien ammattikalastajien yksi tärkeimmistä saaliskaloista.

 

Särjen ja säyneen selkäfilee on paksu ja mehevä. Näiden kalojen ominaismaku on voimakas ja liha on vaaleaa, nopeasti kypsyvää ja mehukasta.

 

Kaupoista voi ostaa särkeä ja säynettä tuoreena kokonaisena tai fileenä. Tarjolla on myös herkullisia särki- ja säynesäilykkeitä.

Muikku

Lohikaloihin kuuluva hopeakylkinen muikku viihtyy sisävesiemme syvänteissä. Sitä esiintyy myös merimuikkuna eli maivana.

 

Muikku muistuttaa ulkonäöltään pientä siikaa. Leuka auttaa tunnistamisessa: muikun alaleuka on pidempi kuin yläleuka, kun taas siialla yläleuka on alaleukaa pidempi. Silakasta muikun erottaa selässä oleva rasvaevä.

 

Muikku on parvikala ja sen vuosittaiset kannanvaihtelut saattavat olla suuria. Muikun kutuaika on syksyllä ja sen mäti on erittäin arvostettua herkkua.

 

Muikku on sisävesien ammattikalastajien tärkein saaliskala, jota pyydetään kesällä troolilla ja talvella nuotalla. Parhaat saaliit saadaan syksyllä ja alkutalvesta ennen vesien jäätymistä. Pehmeäsuomuiset muikut ovat miellyttäviä käsitellä, joskin pienten, nk. neulamuikkujen puhkominen käsityönä vaatii aikaa ja taitoa.

 

Muikun liha on rasvaista, valkeaa ja miedon makuista.

 

Muikkuja saa kaupoista kokonaisina, perattuina, fileinä, savustettuina, hiillostettuina tai esim. friteerattuina. Perinteinen kalakukko valmistetaan muikuista. Saatavana on myös erilaisia muikkutäyssäilykkeitä.

 

Muikku sopii silakan tavoin monella eri tavalla tarjottavaksi. Useimpien mielestä muikut ovat parhaimmillaan pannulla paistettuina, rantakalan tapaan valmistettuna tai savustettuina.

Mäti

Mäti on suurta herkkua ja se on parhaimmillaan vähän ennen kalan kutuaikaa.

 

Mateen mädillä herkutellaan alkuvuodesta. Erityisen arvostettujen muikun ja siian mätien sesonki ajoittuu syksyyn. Silakka kutee sekä keväällä että syksyllä ja kirjolohen kutuaika on keväällä. Kaupassa on joskus tarjolla myös kuoreen, kiisken ja härkäsimpun mätejä. Mätejä on kaupoissa ympäri vuoden joko tuoreena tai pakastettuna. Kirjolohen mätiä saa myös kylmäsavustettuna.

 

Pakastus antaa herkästi pilaantuvalle mädille säilyvyyttä, mutta mateen, kiisken, ahvenen ja hauen mäti on pakastettava myös mahdollisten loisten tuhoamiseksi. Se tarkoittaa vähintään vuorokautta -18 asteen lämpötilassa.

 

Sulana myytävä mätikin voi olla kertaalleen pakastettua. Kysy kaupastasi! Kaksi kertaa pakastaminen vie mädistä mehevyyden.

 

Mätimunien koko ja väri vaihtelee kalalajin mukaan. Mateen ja muikun mätihelmet ovat pienimpiä. Mateenmäti on väriltään vaaleankeltaista ja muikunmäti oranssinkeltaista. Härkäsimpun mäti on melko suurirakeista ja harmaanvihreää, kirjolohen mäti taas on suurirakeista ja oranssipunaista.

 

Tuore mäti tarjoillaan yleensä miedosti suolattuna blinien tai paahtoleivän kanssa. Lisäksi tarjotaan hienonnettua sipulia, smetanaa, kermavaahtoa tai kermaviiliä sekä mustapippuria.

 

Mädistä voi tehdä hyytelöitä sekä kylmiä kastikkeita kalan kanssa tarjottavaksi ja se sopii myös uuniperunan tai tuulihattujen täytteeksi.

Nahkiainen

Nahkiaiset eivät ole kaloja, vaan sormenpaksuisia, tummanharmaita ja pitkulaisia ympyräsuisia.

 

Ne vaeltavat syksyisin Itämerestä jokiin kutemaan ja tarttuvat silloin pyydyksiin. Nahkiaisjokia on noin 20 ja parhaat saaliit saadaan Perämeren joista.

 

Nahkiaiset elävät suurimman osan elämästään meressä ja ruokailevat takertumalla imusuullaan ja sarveishampaillaan muihin kaloihin ja kiviin.

 

Paras nahkiaisaika on elokuusta marraskuuhun.

 

Nahkiaisia syödään yleensä savustettuina ja hiillostettuina, joko sellaisenaan tai marinoituna. Tuoreena niitä ei ole tarjolla kaupassa.

Nieriä

Nieriä on tumma lohikala, jolla on vaaleita pilkkuja, mutta kutuaikana koirasnieriän vatsa ja kyljet muuttuvat kirkkaanpunaisiksi.

 

Nieriä viihtyy kylmissä ja puhtaissa vesissä ja sen kasvu vaihtelee elinolosuhteiden mukaan.

 

Kutuaika on loppusyksyllä.

 

Lapin tunturivesissä elävää pikkunieriää kutsutaan rauduksi. Suomeen on istutettu myös Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa puronieriää ja harmaanieriää.

 

Kaupoista saa ostaa yleensä kasvatettua nieriää. Sitä myydään kokonaisena tai fileinä. Nieriä valmistetaan ruoaksi kuten muutkin lohikalat. Pikkunieriät ovat erityisen pehmeälihaisia ja maukkaita.

Rapu

Rapu eli jokirapu on kuulunut maamme eläimistöön jääkauden päättymisestä lähtien. Jokirapu elää Suomessa aivan pohjoisimmilla äärirajoillaan.

 

Valtaosa Suomessa pyydetyistä ravuista on täplärapuja, joita on istutettu Etelä-Suomeen. Eniten istutuksia on tehty Hämeeseen.

 

Ravunviljely on Suomessa tyypillisimmillään maatalouden sivuelinkeino.

 

Rapukantoja hoidetaan istutuksin, raputautien torjunnalla, elinympäristöä parantamalla, pyyntiä ohjaamalla sekä erilaisin säännöksin ja määräyksin.

 

Ravustuskausi alkaa aina 21.7 klo 12 ja päättyy 31.10.

 

Ravunliha on kiinteää, mutta samalla pehmeää. Rapujen keitinliemi antaa ravulle hieman makean ja tillisen maun.

Siika

Lohensukuisia siikoja on useita eri tyyppejä. Kaikille siioille yhteistä on hopeanhohtoinen suomupeite, harmaat evät ja pieni pää.

 

Pohjoisen tekojärvissä esiintyy peled-siika. Siika viihtyy kirkkaissa, puhtaissa, kylmissä ja syvissä vesissä niin sisävesialueilla, kuin meressäkin.

 

Kutuaika on syys-marraskuussa. Pyynti tapahtuu verkoilla ja rysillä.

 

Paras pyyntiaika on toukokuusta loppusyksyyn, lukuun ottamatta pelediä, jonka pyynti on ympärivuotista. Nykyään siikaa saa myös kasvatettuna ympäri vuoden.

 

Lohikalojen tapaan siika on rasvainen ja erittäin maukas kala.

 

Siikaa on saatavana useassa eri muodossa, kokonaisena, fileinä, savustettuna ja hiillostettuna.

 

Siika on suosituinta savustettuna ja tuoresuolattuna ns. graavisiikana. Se sopii erinomaisesti keittoihin ja uunikalaksi. Siikafileet ovat herkullisia myös paistettuna, pariloituna ja grillattuna.

Muita kaloja

Härkäsimppu

Persoonallisen näköistä härkäsimppua saadaan lähes pelkästään sivusaaliina, mutta jossain määrin sen vihertävää mätiä kerätään talteen. Saaristossa myös itse kalaa pidetään herkullisena, mm. keitossa.

 

Kiiski

Ruskeankirjava ja piikikäs kiiski viihtyy lähes kaikkialla vesistöissä. Itämeressä kiisken elinalue ulottuu kauemmaksi rannikosta kuin muiden sisävesikalojen. Kiiskeä saadaan ammattikalastuksen sivusaaliina. Kiiskestä valmistetaan mm. herkullista kalalientä.

 

Kuore

Kuore eli norssi on lohikalojen etäinen sukulainen, pieni, läpikuultavan vaalea parvikala. Se on merkittävin sisävesi- ja rannikkokalastuksen sivusaaliina saatavista kalalajeista. Kuoreella on voimakas kasvihuonekurkun tuoksu. Se sopii friteerattavaksi ja pannulla paistettavaksi. Kuoreen mäti on pienirakeista ja herkullista.

 

Turska

Meressä elävällä turskalla on iso pää, suuri suu, terävät hampaat ja leuan alla paksu viiksisäie. Turskan liha on vähärasvaista ja vähäruotoista. Helposti hajoavana se sopii parhaiten vähän sekoittelua vaativiin ruokiin, kuten uuni- ja pataruokiin sekä murekkeisiin. Turskasta valmistetaan myös lipeäkalaa. Turskan maksasta valmistetaan kalanmaksaöljyä.