Ravut: Luvassa meheviä juhlia

Ravut ovat syyskauden sesonkiherkku. Ravustuskausi alkaa 21. heinäkuuta ja päättyy lokakuun lopussa. Tärkein ravustuskuukausi on elokuu. Pyyntikokoinen rapu pituudeltaan 10 senttiä ja 5-9 vuoden ikäinen.

Suomen luonnonvesissä elää kaksi rapulajia: jokirapu eli ns. tavallinen rapu (Astacus astacus) ja täplärapu Pasifastacus leniusculus)

Jokirapu on kotoperäinen laji, täplärapu taas on kotiutettu Pohjois-Amerikasta.

Tiesitkö?

Kun täplärapu Suomeen tuli

Suomessa on ravustettu jo 1700-luvulta lähtien, perinteisesti maaseudulla. Rapuja on viljelty muutaman vuosikymmenen ajan. Luonnonkantojen pyynnistä on siirrytty rapukantojen hoitoon ja istutuksiin sekä ravunviljelyyn ja ravustusmatkailuun elinkeinona.

Täplärapu kotiutettiin Pohjois-Amerikasta suomalaisiin vesiin vuoden 1967 jälkeen. Se on sopeutunut oloihimme hyvin, ja se on lajitovereitaan vastustuskykyisempi ruttosienelle. Täpläravun erottaa saksien hangassa olevan valkoisen täplän avulla. Täplärapu kasvaa nopeasti ja tulee varhain sukukypsäksi.

Täplärapukannat kehittyvät nopeassa tahdissa maakunnan isoilla järvillä, ja ravustus on päästy käynnistämään uudestaan lähes 100 vuoden tauon jälkeen. Täplärapuja pyydetään merroilla kivikkorannoilta ja karikoilta elo-lokakuussa. Paras pyyntisyvyys on useimmiten 2–5 m.

Milloin niitä saa?

Ravustuskausi on 21.7.–31.10, muulloin rapu on rauhoitettu. Suomessa myös viljellään rapuja. Viljeltyjä rapuja on saatavilla ympäri vuoden.

Säilytä ravut näin

Elävät ravut on säilytettävä viileässä ja kosteassa paikassa (ei vedessä), esimerkiksi maakellarissa tai kylmiössä. Sopivan kosteuden rapujen säilytyslaatikossa voi turvata vaikka laittamalla sinne kostutettua sanomalehteä tai raparperin lehtiä. Näin eläviä rapuja voi säilyttää 2–3 päivää.

Eläviä rapuja voi myös säilyttää juoksevassa vedessä, mutta niitä ei tule sumputtaa järvessä tai joessa, esimerkiksi mökkirannassa. Mikäli juokseva vesi otetaan järvestä tai joesta, sitä ei tule johtaa takaisin vesistöön.

Miksi rapu punastuu?

Ravun pinnassa on erilaisia väriaineita. Kuumuudessa ruskeat, siniset ja vihreät ainesosat hajoavat. Vain keltainen ja punainen väri jäävät jäljelle.

Vinkkejä rapujuhliin

Kata kauniisti

  • Somista riittävän suuri juhlapöytä valkoisella liinalla. Voit valita myös kertakäyttöliinan, sillä liinan likaantumista ei voi välttää. Käytä kookkaita valkoisia, mielellään rapuaihein koristeltuja lautasia.
  • Nostele jäähtyneet ravut liemestään tarjoiluvadille keoksi hieman ennen tarjoilua niin, että rapujen sakset osoittavat kohti vadin laitoja. Älä käytä jääpaloja rapujen alla, etteivät suola ja maku häviä. Koristele keko muutamalla tillinkukinnolla. Voit tuoda rapuvadin pöytään valmiiksi odottamaan vieraita tai vasta sen jälkeen, kun vieraat ovat istuutuneet.
  • Asettele rapulautasten päälle riittävän pitkä ja mieluiten kestävästä materiaalista valmistettu rapuliina. Se solmitaan vierustoverin kaulaan ruokailun alkaessa. Varaa jokaiselle vieraalle myös suurehko lautasliina, joka levitetään suojaksi syliin. Laita nippu serviettejä rapuliinan taskuun tai pöydän laidalle sormien pyyhkimistä varten.
  • Aseta rapuveitsi joko lautaselle tai lautasen viereen oikealle. Rapuveitsi on tylsä pikkuveitsi, jossa on terän keskellä reikä. Kokenut ravunystävä voi syödä rapuja sormin ilman veistä.
  • Varaa astioita perkeille. Perkeet asetellaan ensin keskelle lautasta ja tyhjennetään välillä sitä varten varattuun astiaan. Aseta lautasen viereen sormien huuhtomista varten kulho, jossa on vettä ja sitruunaviipale tai mustaviinimarjan lehtiä.
  • Kata pöytään lasit juomien mukaan: valkoviini- tai olutlasi, pieni vesilasi sekä ryyppylasi. Voit tarjota myös itse maustettuja yrttisnapseja. Muistathan alkoholittomat juomat.
  • Laita pöytään leipäkori, jossa on liinan sisään peiteltyä, juuri ennen ruokailun aloittamista paahdettua vaaleaa leipää ohuina siivuina. Paahtoleipää tarvitaan rapuleivän rakentamiseksi. Varaa myös voita ja voiveitsi.
  • Silppua pikkukulhoon tilliä, jota käytetään rapuvoileivän päällä. Käytä hienompaa tilliä tai kruunutillin ohuimpia osia.
  • Varaa tarjoiltavaa myös vieraille, jotka eivät syö rapuja. Korvaavia ruokia ovat esimerkiksi latva-artisokka, sokeriherneenpalot, maissintähkät, sushit, erilaiset vartaat, simpukat, kuorelliset katkaravut ja pikkumuikut.

Mausta tunnelma rekvisiitalla

Rapujuhlien tunnelmaan antavat lisämakua itse poimitut kedon kukat ja kauniit kynttilät. Esimerkiksi värikkäät paperilyhdyt luovat lämminhenkistä valoa. Ulkona syötäessä kannattaa muistaa myös hyttyskarkotteet.

Iloiset laulut kuuluvat onnistuneisiin rapujuhliin. Perinteisesti emäntä tai isäntä valitsee pöytänaapurilleen ensimmäisen ravun. Sitten kerrotaan, montako rapua on ruokailijaa kohden. Ensimmäinen malja kohotetaan aina isännälle. Maljat nostetaan laulun kera joka seitsemännen ravun jälkeen, joskus juodaan puolikasryyppy joka kolmannen ravun jälkeen. Maljoja nostetaan emännälle ja isännälle, miksei myös ystävyydelle tai ihanalle illalle.

Rapulauluja

Snapsikylpy (säv: Kalliolle kukkulalle)
Tilli suussa, kruunu päässä
Sinut pöytää kannetaan.
Paahtoleivän päälle sulle
snapsikylpy annetaan.

Georg de Godzinskyn rapulaulu (sävel: Ukko Nooa)
Rapu tuli, rapu tuli
nyt on elokuu.
Iloitse sä veikko
kohta olet peikko.
Nami, nami, nami, nami
vatsassa nyt soi.

Ota lasi, ota lasi
juo nyt minun kanss.
Surut huolet heitä
rypyt hymyyn peitä.
Ilon, onnen ravut nämä
sydämehen toi.

Genom strupen (sävel: Ukko Nooa)
Genon strupen lilla supen
långsamt rinner ner.
Tersen står och tittar,
om han Halvan hittar.
Kryp långt ner ja,
kryp långt ner så
blir det plats för fler.

Näin syöt ravun

  1. Väännä ravun sakset irti kuoresta ja ime liemi nivelistä. Taita saksen pienempi osa irti ja ime se tyhjäksi. Leikkaa saksi auki rapuveitsellä, irrota liha ja herkuttele.
  2. Irrota selkäpanssari nostamalla se ylös. Käännä kuori. Poista vihreä vatsalaukku, sitä ei syödä. Kaavi kuoresta herkullinen rapuvoi.
  3. Irrota pyrstö vääntämällä keskiruumista.
  4. Leikkaa pyrstön panssari auki toisesta sivusta ja irrota liha. Nosta veitsen kärjellä pyrstölihan ylä-puoli irti ja poista suoli. Pyrstön saa huuhdella alas ryypyllä.
  5. Asettele perkeet keskelle lautasta ja kuoret sen ulkokaarelle, tunto-sarvet ulospäin.

Kysy tarvittaessa neuvoa naapurilta!

Oliko vielä muuta?

Kyllä:

  1. Rapujen nauttimiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
  2. Kokeneemmilta ravunsyöjiltä voi aina pyytää neuvoa.
  3. Sesonkiajan ulkopuolella saa viljeltyjä rapuja ja pakasterapuja.

Värikäs rapukulttuuri

Piru merrassa

Ennen vanhaan rapuja ei pidetty Pohjoismaissa ihmisravinnoksi sopivana. Rapuun suhtauduttiin vähintäänkin epäluuloisesti: piru merrassa. Euroopassa sen sijaan luostareiden munkit söivät rapuja ainakin jo 1200-luvulla, sillä rapu rinnastettiin kalaan ja sitä sai syödä paaston aikana sekä kirkollisina juhlapyhinä. Ravuista nauttivat myös kuninkaalliset ja hoviväki. Kuten moni muukin tapakulttuuri, myös rapujen syöminen on siirtynyt säädyissä aateliston ja porvariston kautta hiljalleen tavallisen rahvaankin keskuuteen.

Euroopassa jo 1500-luvulla saatettiin kieltää tarjoamasta palvelusväelle rapuja useammin kuin kerran viikossa. Pohjoismaihin ravunsyönti levittäytyi Tanskan ja Ruotsin hovien kautta. Vielä 1800-luvulla suomalaiset kunnostautuivat lähinnä rapujen pyytäjinä ja viejinä. Vähitellen rapujen syöminen on juurtunut suomalaisten tapoihin, ja täplärapusaaliiden kasvu on tuonut ravut myös tavallisen kuluttajan juhlahetkiin.

Ravun maagiset voimat

Rapujen käytöllä on ikivanhat perinteet. Ruotsalaisen Erik Floderiuksen mukaan jo Mesopotamiassa järjestettiin loistavia rapujuhlia. Kreikkalainen Aristoteles kuvaa joissa elävää rapua kirjoituksissaan 300-luvulla eKr. Ravun kuva löytyi myös lyötynä joihinkin antiikin kaupunkien kolikoista.

Ravun varhainen merkitys on kuitenkin johtunut enemmänkin ravun lääkinnällisestä kuin kulinaarisesta käytöstä. Ravut olivat Roomassa orjien ruokaa. Keski-Euroopassa on vieläkin apteekkeja, joiden tunnuksissa ja julkisivuissa on käytetty rapuaiheita. Ravun nimet saksaksi (Krebs) ja ruotsiksi (kräfta) sekä englannin kieleen lainattu latinan sana cancer merkitsevät myös syöpää. Ravuilla uskottiin olevan lähes maagisia parantavia voimia.

Antiikin roomalaiset kantoivat mukanaan kuivattua ravun silmää amulettina oman näkönsä varjelemiseksi ja parantamiseksi. Ravun tuhkasta valmistetulla lääkkeellä parannettiin käärmeen ja skorpionin pistoja sekä rupikonnan ja vesikauhuisen koiran puremia. Ravunkiviä on käytetty keskiajalla sydänlääkkeenä. Suomessa niitä on kutsuttu myös silmäkiviksi. Puolipallon muotoinen, sileä ja huokoinen, kuiva ravunkivi imee silmästä kyynelnesteen mukana myös roskan. Ravun rasvaa on etenkin keväisin käytetty lasten ahavoituneiden jalkojen hoitoon.

Kalaa käsiteltäessä kannattaa käyttää hellää kättä, mutta samalla pitävää otetta. Tottumattomalle kalankäsittely saattaa aluksi olla hankalaa…