Silakkafileen valmistajia on Suomessa enää muutama. Martin Kala Oy Turussa on yksi harvoista. Yhtiö on panostanut voimakkaasti tuotantoteknologiaan ja haluaa pitää tinkimättömästi kiinni korkeasta laadustaan. Martin Kalan tehdaspäällikkö Jari Multanen on itsekin suuri silakan ystävä ja toivoo kalan arvostuksen vielä nousevan.
Silakan kulutuksen ja arvostuksen laskemisesta on lähivuosina puhuttu paljon. Ehkä vielä tärkeämpää olisi keskittyä miettimään, miten silakan kulutus ja arvostus saataisiin jälleen käännettyä kasvuun. Martin Kalan tehdaspäällikkö Jari Multanen näkee, että kulutusmäärissä suuri rooli on ammattikeittiöillä.
– Suurtalouskeittiöt ja ravintolat pystyisivät kasvattamaan suomalaisen silakan kulutusta olennaisesti omilla valinnoillaan. Esimerkkinä vaikkapa nahaton silakkafilee. Siitä saataisiin lapsille kotimainen kalapuikkoa vastaava tuote. Siinä ei ole ruotoja, joten se olisi helppo syödä – ja ennen kaikkea terveellinen elintarvike, avaa Multanen.
Arvostusta voidaan hänen mukaansa kasvattaa tuomalla esiin silakkaruokien hyviä puolia. Ne ovat maistuvia, kevyitä ja sisältävät hyviä rasvoja ja proteiinia. Raaka-aineena silakka sopii nykypäivän ruokatrendeihin. Se kypsyy nopeasti ja taipuu moneen makuun. Silakasta valmistuvat niin tuliset itämaiset ruoat kuin perinteisemmätkin kalaherkut. Kauppojen valikoimista löytyy monenlaisia käyttövalmiita silakkatuotteita.
Uhkia ilmassa
Silakka on kilohailin, lohen ja turskan tavoin kiintiöity kalalaji. Juuri tällä hetkellä ovat meneillään neuvottelut ensi vuoden kiintiöiden suuruudesta. Alku näyttää uhkaavalta, kun EU on esittänyt kiintiöihin tuntuvia leikkauksia. Asian käsittely on vielä kesken: kaikkien etu on päästä lopputulokseen, jossa turvataan sekä kalakantojen elinvoimaisuus, että raaka-aineen saatavuus jalostukseen ja sitä kautta kuluttajien lautasille.
– Joka syksyisiä kiintiöneuvotteluja seurataan tiiviisti, sillä raaka-aineen tasainen ja varma saatavuus on jalostusteollisuuden elinehto. Suomessa siirryttiin tämän vuoden alussa silakan kalastuksessa toimijakohtaisin kiintiöihin. Järjestelmän toivotaan varmistavan raaka-aineen saatavuutta, kun yritykset pystyvät oman kiintiönsä puitteissa suunnittelemaan kalastustaan aikaisempaa paremmin, kertoo Multanen.
Kalan koko saattaa myös rajoittaa raaka-aineen saatavuutta. Multasen mukaan tällä hetkellä troolareiden saaliista vain noin 10 prosenttia on jalostukselle sopivan kokoista. Loppu osa saaliista menee kalajauho- ja rehuteollisuuden käyttöön.
– Mutta tästäkin huolimatta meillä olisi mahdollista nykyisillä saalismäärillä vielä ainakin tuplata elintarvikekulutuksemme, huomauttaa Jari Multanen.
Silakkamarkkinointia hyvällä maulla
Multanen toivoo, että kuluttajien arvostus silakkaa kohtaan kasvaa tulevaisuudessa. Tällä hetkellä silakan kalastus on kestävällä pohjalla. Tästä on osoituksena muun muassa parhaillaan valmisteilla oleva MSC-sertifiointi silakan kalastukselle. Mikäli silakan kalastus saa MSC -sertifioinnin, se tulee varmasti vahvistamaan kalan asemaa vastuullisesti pyydettyjen kalatuotteiden markkinoilla.
Silakan markkinointi on tärkeää, mutta sitä tulee Multasen mukaan tehdä hyvällä maulla, johtamatta kuluttajia harhaan.
Silakan yhteydessä on myös paljon puhuttu dioksiinipitoisuuksista. Pitoisuudet ovat todennäköisesti olleet yksi tekijä silakkatuotteiden arvostuksen vähenemiseen. On totta, että isoista Itämeren silakoista on mitattu yli EU:n salliman raja-arvon olevia dioksiinipitoisuuksia. Dioksiinin, kuten muidenkin vierasaineiden saantia pitää kuitenkin katsoa kokonaisuutena. Meillä Suomessa rasvaiset Itämeren kalat ovat yksittäisinä altistuksen lähteinä suurimmat, mutta kokonaisaltistus ei kuitenkaan nouse esimerkiksi muuta Eurooppaa korkeammalle tasolle. Viimeisimmässä tutkimuksessa pitoisuudet olivat jo huomattavasti laskeneet esimerkiksi 1980-luvulta ja uusimpia tuloksia odotetaan vuoden vaiheessa.
Asiaa on Multasen mukaan turhaa dramatisoitu.
– Yleensä tutkijoiden loppupäätelmänä kuitenkin on, että on suurempi terveysriski jättää kala syömättä kuin syödä se, sillä kalan monipuoliset terveysvaikutukset peittoavat monin verroin siitä mahdollisesti aiheutuvat riskit, hän toteaa.
Lopuksi Jari Multanen haluaa vielä alleviivata:
– Suomalainen silakka on Itämerestä pyydettyä lähiruokaa, joka on kalastettu ja jalostettu suomalaisille kuluttajille. Samalla, kun me kuluttajat syömme silakkaa, tuemme myös suomalaista työtä. Siksi silakan syöminen kannattaa. Unohtamatta tietenkään, että se on erittäin maukas, terveellinen ja edullinen elintarvike.