Myönteistä tulevaisuutta kohti

Kalatalous elää maailmanlaajuisesti yhtä historiansa suurimmista murroksista. Kysymys kuuluu, miten kalaa voidaan tulevaisuudessa tuottaa kestävästi tyydyttämään alati kasvavaa kysyntää. Kalatalouden tulevaisuuskuviin perehtynyt tulevaisuudentutkija Juha Kaskinen katsoo, että tärkeintä toivotun tulevaisuuden luomisessa on visio.

 

Juha Kaskinen näkee kalatalouden tulevaisuudessa paljon potentiaalia. Mahdollisuuksia riittää vaikka mihin, jos ne vain osataan hyödyntää.

 

– Mahdollisuudet kumpuavat esimerkiksi bio- ja kiertotalouden tavoitteista ja periaatteista, sekä integroiduista toimintaympäristöistä, jossa kalatalous on osa laajempaa biotaloutta, Kaskinen havainnollistaa.

 

Hyviä avauksia tehdään kaiken aikaa. Kalankasvatuksen sivuvirtoja hyödynnetään biodieselin valmistuksessa, ja vesiviljelylaitoksia sijoitetaan teollisuuslaitosten yhteyteen energian kierrättämiseksi. Kalastuksen puolella esimerkiksi hoitokalastuksen saalis pyritään yhä useammin saamaan elintarviketuotannon piiriin ja sitä kautta kuluttajien lautasille.

 

Kysyntää kiertotalouden periaatteiden mukaisesti tuotetulle kalalla riittää, sillä ruokakaupan hyllyllä halutaan tehdä yhä eettisempiä ostopäätöksiä. Kaskinen pitää selvänä, että ruokaan liittyvät trendit ja kulutustottumukset muovaavat myös kalatalouden tulevaisuutta.

 

– Mahdollisuuksia syntyy esimerkiksi väestön ravitsemustarpeista, kalaruuan terveysvaikutuksista sekä paikallisuuden ja lähiruuan suosiosta.

 

Ilmastokysymyksiä ja tuottavuusongelmia

 

Tulevaisuus tuo mukanaan myös uhkakuvia. Alalla suurimpana uhkana nähdään alkutuotannon toimintaedellytysten puutteellisuus. Kotimaisen kalan tarjonta ei nykyisellään kykene kattamaan sen kysyntää, eikä tilanteeseen saada muutosta ilman aktiivisia toimia tuotannon turvaamiseksi.

 

Kaskisen mukaan omat haasteensa asettaa myös kalatalouden heikko tuottavuus tulonlähteenä sekä ammattikalastajien määrän pieneneminen. Ammattikalastajan keski-ikä on kivunnut viimeisten vuosikymmenten aikana jo viiteenkymmeneen ikävuoteen. Ellei trendiä saada käännettyä, on elinkeinon tulevaisuus uhattuna.

 

Lisäksi kalatalous on aina joutunut kilpailemaan vesien käyttöoikeuksista itseään suurempien elinkeinosektorien kanssa. Kaskinen huomauttaa, että vesialueiden käytön kasvu esimerkiksi energiantuotannossa voi tarkoittaa kalataloudelle merkittävien kalastus- ja kasvatuspaikkojen menettämistä.

 

Myöskään ekologisia uhkia ei tule vähätellä. Ilmastonmuutos sekä kalojen määrän ja lajien vaihtelut vaikuttavat kalakantojen ja vesiympäristöjen tilasta riippuvaiseen alaan.

 

Yhteistä visiota etsimässä

 

Vaikka uhkakuvat näyttäisivät ajoittain ylitsepääsemättömiltä, Kaskisen mukaan tärkeintä on keskittyä tulevaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ensin on kuitenkin määriteltävä, mitä tulevaisuudelta halutaan. Myönteisen kehityksen varmistamiseksi tulisikin ensin määritellä toivottu visio tulevaisuudesta.

 

– Visiossa on huomioitava eri tahojen intressit, jotta kaikki toimijat ja asianomistajat voivat seistä sen takana. On syytä pohtia esimerkiksi sitä, miten ratkaistaan ammatti- ja vapaa-ajankalastajien tietyt intressiristiriidat. Vasta tämän jälkeen voidaan lähteä pohtimaan vision toteuttamista, Kaskinen toteaa.

 

Tulevaisuus on resurssikysymys

 

Kalatalouden tulevaisuutta määrittävät ennen kaikkea toisiinsa kietoutuvat kysymykset kalan saatavuudesta ja sen tuotannon kestävyydestä.

 

Luonnonvaroista elävä ala tekee aktiivisesti työtä turvatakseen toiminnan mahdollisuudet myös tulevaisuudessa. Tukea työhön tarvitaan niin ekologisen, taloudellisen kuin sosiaalisenkin kestävyyden huomioon ottavasta politiikasta ja lainsäädännöstä.

 

Kaskisen mukaan keskeistä on, että kalatalouden resurssiperusta, eli kalakannat, ovat kunnossa.

 

– Kalakantoja on käytettävä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tähän liittyy esimerkiksi lajiston monipuolisempi käyttö, kiteyttää Kaskinen.