Kohtalona kala

Pro Kala julkaisi joulun alla kalatalouden historiaa ja tulevaisuutta luotaavan kirjan ”Kala – kohtalo vai kutsumus?”. Kirjaa varten haastateltujen yrittäjien tarinoissa avautuu huikaiseva näkymä niihin yrityksiin, erehdyksiin ja innovaatioihin, joiden kautta ala on sadan itsenäisen vuoden aikana kehittynyt elinvoimaiseksi ja muuntautumiskykyiseksi elinkeinoksi.

 

 

”Kala – kohtalo vai kutsumus?” pistää ensimmäistä kertaa kattavasti kansiin suomalaisen elinkeinokalatalouden tarinan. Kyse ei ole silti kala-alan historiikista, pikemminkin jännityskertomuksesta. Sen verran värikästä kerrottavaa suomalaisen kala-alan käänteistä ja kekseliäistä sankareista teoksessa riittää.

 

– Kirja on tarina itsenäisen Suomen kalatalouden taipaleesta, yrittäjyydestä ja innovaatioista. Ennen kaikkea se on kunnianosoitus kaikille niille rohkeille yrittäjille kalastajista kauppiaisiin, joiden työllä kala on löytänyt tiensä suomalaisten ruokapöytiin. Kirjassa myös kysytään alan asiantuntijoiden voimin, missä tulevaisuus luuraa. Juuri nyt globaalin ruokakriisin kynnyksellä tuo kysymys on ajankohtaisempi kuin koskaan, kirjan kirjoittaja, Pro Kalan viestinnän suunnittelija Petra Partanen kertoo.

 

Kiehtovia virstanpylväitä

 

Suomalaisen elinkeinokalatalouden taipaleeseen mahtuu monia mielenkiintoisia virstanpylväitä, jotka kirja eloisasti kuvaa. 1920-luvulla kalastus mullistui, kun aluksiin saatiin moottorit ja riippuvaisuus etäisyyksistä sekä luonnonolosuhteista väheni. Oman erikoisen sivujuonteensa aikakaudelle antoi kieltolaki ja merikalastajien rooli pirtun salakuljetuksessa.

 

Maailmasotien välillä suomalaiset alukset suuntasivat joukolla Islannin sillivesille valtameripyyntiin. 1950-luvulla uudet ja kestävät nailonverkot antoivat aivan uutta potkua verkkokalastukselle rysä- ja nuottakalastuksen rinnalle. 1960-luvulla alkoi silakkasaaliiden hyödyntäminen avomerellä, kun uudet, rautarunkoiset silakkatroolarit yleistyivät.

 

1960-luvulla alkoi toden teolla myös suomalainen kalankasvatus. Kasvatettua kalaa alkoi riittää tasaisesti tarjottavaksi kaupoille. Se taas rohkaisi kauppoja panostamaan kalatiskeihin. Kalan tarjonta alkoi siirtyä 1970-luvulla toreilta marketteihin ja tuoreen kalan tarjonta laajeni merkittävästi.

 

Murrosten 1990-luku

 

1990-luku merkitsi kalakaupalle murroskautta. Vuosikymmenen alussa lama koetteli ankaralla kädellä koko kalaketjua. Kaupassa pyöreän kalan valtakausi alkoi olla ohi, yhä useampi kala myytiin fileenä. Kuluttajat alkoivat vaatia aina vain valmiimpia kalatuotteita. Kalan kuluttajapakkaaminen yleistyi vauhdilla. Kuljetuslogistiikka ja laskentatoimi kehittyivät. Kaupassa siirryttiin yhä selvemmin muovirahaan, keskusliikeohjaukseen, tarkempaan dokumentoitiin ja laatujärjestelmävaatimuksiin.

 

Suomen liittyminen EU:hun vuonna 1995 vapautti kalan tuonnin, mikä näkyi norjalaisen lohen rynnäkkönä kalatiskeihin. EU toi tullessaan myös tiukan kalahygienialain, joka pisti käyntiin laajalla rintamalla vanhojen kalalaitosten modernisoinnin ja uusien rakentamisen. Uuden vuosituhannen alkaessa kalataloudessa siirryttiin teollisen elintarviketuotannon ja kansainvälisen kilpailun aikaan.

 

Rämäpäisiä keksijöitä

 

Kala-ala on kehittynyt rämäpäisten ja kekseliäiden yrittäjien johdolla. Heillä on riittänyt rohkeutta ottaa käyttöön uusinta tekniikkaa, kehittää toimintaa ja hakea kasvua. Aina työ ei ole tuonut toivottua menestystä, mutta yrittämisen ja erehtymisen kautta kala-ala on mennyt eteenpäin. Kirja kertoo yli 20 kiehtovaa yrittäjätarinaa kala-alan pellepelottomista.

 

Tarinoista ilmenee muun muassa, kuinka kirjolohen merikasvatus alkoi 1970-luvun alussa Kustavissa ennakkoluulottomilla kokeiluilla. Ne synnyttivät 1980-luvulla varsinaisen kalankasvatusbuumin, ja kirjolohesta tuli suomalaisten suosikkikala.

 

Silakankalastukseen saatiin 1990-luvulla uutta potkua Venäjän markkinoilta. Parhaimmillaan itänaapuriin vietiin vuosittain kymmeniä miljoonia kiloja pakastettua silakkaa. Kalataloudessa viennin viriäminen vaikutti suotuisasti sekä alkutuotantoon että kalakauppaan. Vienti paransi niin kalastuksen kuin jalostuksenkin kannattavauutta.

 

Jalostajat tarttuivat 1990-luvun loppupuolella tilaisuuteen panostamalla norjalaisen tuontilohen monipuoliseen jalostamiseen ja hankkimalla huippumoderneja fileointi- ja käsittelykoneita. Tuotannon automatisointi ja yhä valmiimmat kuluttajapakatut tuotteet lisäsivät kalan kulutusta.

 

”Kertomisen arvoisia tarinoita olisi alalta riittänyt vaikka kokonaiseen kirjasarjaan”, Petra Partanen myhäilee. ”Ja kalan tarina jatkuu, innovaatiosta toiseen. Jokainen aika on tarvinnut omat tiennäyttäjänsä, ja heitä kaivataan myös jatkossa – minkä näköiseksi kalatalouden tulevaisuus sitten muotoutuukin.”

 

Kirjaa ”Kala – kohtalo vai kutsumus?” voi tilata Pro Kalan nettisivun kautta posti- ja toimituskuluja vastaan. Isommissa erissä tilaus sähköpostissa: [email protected]